Wednesday, 23 December 2015

Kiertoliike 2015 Tanssin politiikkaa ja poetiikkaa

Marraskuussa 2015 työskentelimme Tanssin Talon Kiertoliike - Tanssin politiikkaa ja poetiikkaa-tapahtumassa, jonka  pääteemana oli valta. Työstimme tapahtumaan ja sen aikana erilaisia esityksellisiä kommentteja, joissa pohdimme ja reflektoimme Kiertoliikkeen teemaa, puheenvuoroja ja keskustelua. 

Kommentit ovat meidän tapamme etsiä kiteytyksiä, avauksia ja merkityksiä kehon, liikkeen, kuvien, sanojen ja tapahtumien välisiille vuoropuheluille. Kommentit ovat itsenäisiä, lyhyitä, esityksellisiä rinnastuksia ja tulkintapuuskia.
Päätimme muokata blogiin eräänlaisen kommenttivirran Kiertoliike-tapahtuman aikana esille tuomistamme materiaaleista: 




 MITEN  VALTA  TANSSII





USKOTTAVA


VAI




USKOTTELEVA

minä en halua mitään
sinä et halua mitään 
taiteilijat eivät halua mitään
me emme halua mitään 
te ette halua mitään
taiteilijat eivät halua mitään

minä osaan kaiken 
sinä osaat kaiken
taiteilija osaa kaiken
me osaamme kaiken
te osaatte kaiken
taiteilijat osaavat kaiken


Mutta

TÄMÄ EI OLE MINÄ

mystinen
sankari
haloo!





TASAVERTAISUUTTA-



SOLUTASOLLA





MITÄS TÄSSÄ MUUTA




HEI OMISTAJA



HÄNEN MORAALINEN TERVEYTENSÄ

Motivaationa raha
motivaationa provokaatio
motivaationa itsekkyys
motivaationa maine, kunnia ja iäisyys
motivaationa pelastus
viisaus, elinikäinen työpaikka
motivaationa inhimillisyys
virkistystoiminta
tuotemerkki
palkintokaappi

hyvä yhteishenki



ja


EUROOPPA




SUHTEELLINEN SULJEKSINTA






3573






vapaa
eksoottinen
empaattinen
vallaton

mikä ei kuulu joukkoon?
syrjäytyä
syrjäyttää 
syrjiä
siirtyä syrjään

hiljaisuus

ymmärryksen verbaalinen vaihe - joko jo?



MENNEEN KARISMA


MENNEEN KARSIMA





80,63

YLI 6000



MIELEN VALTA


ASIAT VOIVAT AINA OLLA TOISIN

ei kenenkään puolesta
ei kenenkään maalla
ei kenenkään ajalla
ei kenenkään rahalla

ei kenenkään mielestä
ei kenenkään vallassa
ei kenenkään kielellä
ei kenenkään silmissä
ei kenenkään tekoja

ei kenenkään idea




MONUMENTAALINEN TYNKÄ

Tanssia oman vaivautuneisuutensa kanssa
kaikesta jää jälki











ALL INCLUSIVE
BUT





IRROTETTUJA                                         TODELLISUUKSIA




SOLUN JAKSAMINEN 

MUUTTAA

KÄYTÖSTÄ

Sunday, 23 August 2015

Pieni välipuhe

Miten tai mistä mielikuvitus elää?   Voiko mielikuvituksen menettää - ja saada takaisin? 
Voiko ilman mielikuvitusta elää? Tai ilman taidetta?


Kuvittele, että olet vapaa, ilman kipua, onnenpekka, tuulipyörä, sateenvarjo, paras kaveri, hyvä ihminen, toimeentuleva, varsinainen jäsen, suurenmoinen, nauravainen, iätön ja huoleton.

Kuvittele, että olet ollut tässä ennenkin ja osaat jo reitin pois. 
Että he auttavat sinut pystyyn - että joku tulee kohta - että asiat hoidetaan varmasti ja kukaan ei jää pulaan. 
Kuvittele, että sittenkin, että viimeinkin, että sentään, että jestas, että joo, että ei, että niin vaan tapahtuu. Mutta anteeksi.

Kuvittele suupielien matka hymyyn asti. Naurun ääniä, ilonpitoa, ihmisiä yhdessä, merenrantaa, puistomaisemaa, kahvintuoksua, puhtaita lakanoita, värejä, tuoksuja, yksityiskohtia ja koko elämä.
Tai ei sittenkään.

Mitä on välittäminen juuri nyt? Mitä olemme toisillemme kun olemme toistemme kanssa? Kuinka kuuntelemme, annamme tilaa, tulemme kuulluiksi? Miten kehollisuus liittyy tähän kaikkeen? Tai taide tai mielikuvitus? Tanssi? Mitä liikkeistä, asennoista, eleistä ja teoista välittyy? 

Keskeneräisyys ja inhimillisyys tulevat yhteen - törmäilevät. Elämä on keskeneräistä kaikkine säröineen. Kaikki ei ihan mene niinkuin oli tarkoitus. Omat taidot eivät riitä tai kun ei ihan tiedä mitä kaikkea osaa.

Ja sitten tapahtuu yllätys, sattuma, muutos, äkillinen ja spontaani jotakin..
Miten lähestyä tuntematonta ja kuinka sietää sitä? Saako tai voiko sitä harjoitella enää missään?

Keskeneräinen - kesken jäänyt - keskeytetty - keskeltä poikki - keskellä tietä - keskikohta - keskittynyt - keskeinen - keskus

Ted-talk -lavalla eräs yliopistoprofessori kertoo, että suurin osa ihmisistä uskoo tässä hetkessä kasvunsa pysähtyneen ja olevansa 10 vuoden kuluttua "sama ihminen kuin nyt", vaikka aina ymmärtääkin muuttuneensa hurjasti edellisen 10 vuoden aikana. 

Ehkä tutun sietäminen on jopa haastavampaa kuin tuntemattoman. Kuinka sietää jotakin itselleen ominaista tai niitä ei niin mukavia piirteitä, jotka tulevat itsessä tai läheisessä ihmisessä esiin. Miten innostua jostakin, jossa parhain ei vielä ole tullut esille tai joka ei ole palkinnut tekijäänsä. Miten jatkaa, vaikka ei taaskaan onnistunut tai ei vieläkään ole keksinyt keinoa välttää kuoppia ja kompurointia.

Kuinka tanssia arkensa kanssa?