Vallasta taiteesssa ja taiteen vallasta

Valta mielletään helposti välineeksi, jota käyttävät korkeissa asemissa olevat henkilöt. Niin taiteessa, politiikassa kuin jokapäiväisessä elämässämme. 

Tämä on kuitenkin väärä mielikuva. 

Me kaikki käytämme valtaa. Meillä kaikilla on valtaa. 

Valta ei rajoitu vain poliittisiin päätöksiin, eikä siihen kuka saa mitäkin tässä maailmassa. Valtaa ovat ympärillämme olevat pienet asiat. 

Meistä jokainen käyttää valtaa luoda muille ihmisille mielikuvia esimerkiksi puolisoistaan, lapsistaan tai vanhemmistaan. Meidän vallassamme on millaisen mielikuvan muut ihmiset saavat kertomustemme perusteella heille vieraasta ihmisestä. 

Taiteessa on helppo ajatella, että valta on heillä jotka päättävät kuka saa avustuksia tai heillä, jotka tavalla tai toisella päättävät kuka menestyy ja kuka ei. 

Unohdamme herkästi, että suurin valta on kuitenkin taiteilijalla itsellään. 

Taiteilijoina meillä on valta valita mistä asiasta me teemme taidetta, mitä teemaa me päätämme käsitellä ja millä tavoin, minkä näkökulman me nostamme yleisön eteen. 

Taiteen kautta meillä on valta vaikuttaa tulevatko hiljaiset äänet kuulluksi, valta korostaa kolikoiden toista puolta. Meillä on valta valita missä me seisomme. 

Tämä valta, samoin kuin valta kaikkialla muualla, on aina kyseenalaista. Jokainen voi mielessään miettiä millä tavoin taiteilija voi käyttää tätä valtaa hyväkseen.

Me luomme mielikuvia, näkökulmia, nostamme esiin uusia tulokulmia. Se on taiteen tarkoitus. Kuitenkin on myös olennaista muistaa, millaisen mielikuvan annamme yleisölle, joka ei välttämättä ole tutustunut teemaan muutoin kuin meidän esille tuoman kannan kautta. 

Minä kuvaan paljon lapsiani.  Kuvaan heitä arjessa, ilon ja surun hetkinä. On minun vallassani tuonko julkisesti esiin molempia kuvia vai painotanko vain toista puolta. Mutta samalla kannan vastuun siitä, että jos näytän vain iloisia tai vain surullisia kuvia, luon valheellista mielikuvaa lapsiarjesta.  En tarkoita etteikö joku saisi tuoda julkisesti esiin vain iloisia/surullisia kuvia lapsistaan, elämästään, mutta peräänkuulutan vastuuta kokonaiskuvan rehellisyydestä.

Olen kuvannut myös paljon tanssia. Minulla olisi ollut valta tuoda esiin myös se puoli tanssista, ne sekunnin sadasosat, missä tanssijan keho on epäedullisessa asennossa, kasvot vääntyneenä irvistykseen, mutta olen tietoisesti valinnut toisin ja halunnut ottaa ja julkaista kuvia jossa tanssijan keho ja kasvojen ilme on edukseen, hallittu, kaunis ja esteettinen.  Mutta osittain on ollut minun vallassani luoda teoksesta puhdas ja kaunis dokumentaatio ihmisille jotka eivät teosta livenä ole nähneet. Se on myös minun vastuuni.

Tällä hetkellä Suomessa on menossa vahva loanheiton aikakausi. Toisten ihmisten loukkaaminen, syrjintä, rasismi ja henkinen ja fyysinen väkivalta ovat arkipäivää. Sadat ihmiset käyttävät päivittäin omaa valtaansa loatakseen toisia ihmisiä, luoden yhä synkempää ja raskaampaa ilmapiiriä ympärilleen, jossa heidän on yhä helpompi käyttää kyseenalaista valtaansa. 

Haluaisinkin peräänkuuluttaa taiteilijoita nousemaan esiin, ottamaan vastuu omasta vallastaan ja käyttämään sitä kohti hyvää. Meillä, Teillä on valta vaikuttaa siihen miten maailma ympärillämme muodostuu, kuinka kirkkaasti aurinko paistaa ja kuinka lämpimästi me katsomme toisiamme silmiin keskellä räntäsadetta. 

Käytetään sitä. 

Käytetään sitä oikein.