Hänen liikkeistään tulee usein mieleen virkeä eläin. Nuori, elämänhenkeä pullisteleva säteilevä eläinlapsi, enemmän animaatioelokuvasta tai piirretystä kuin todellisuudesta. Walt Disney-raikas, Walt Disney-värikäs, Walt Disney-leikkisä.
Hänen liikkeistään tulee mieleen jotain eleganttia ja sellaista, johon en itse pysty - jota salaa havittelen. Ruhtinatar Gracen tyyni arvokkuus, viaton kuningatar tai viattomaksi tekeytyvä kuningatar, jonka liikkeet ovat solmussa, mutta me emme vain näe sitä mustavalkoisen televisioruudun särinässä. Hänen eleensä ovat täynnä rakkautta, avautunutta särkikuuluvaa antautumista ja pehmolämpösirinää. Käsien pienet luut syvässä syvässä myötätunnossaan. Isoäidin kultahäkki, vanhan naisen vapina, joka hitaasti siirtyy minuun ja vasta vuosia myöhemmin huomaan sen.
Hänen liikkeistään tulee kyyneleitä. Säikähtänyt ja vähän avuton - suojelusenkelinsä tahattomasti hylänneen lapsen liike, joka kuulee, tuntee, tulkitsee, kertoo, muistaa.
Hänen liikkeistään tulee mieleen keittiö. Joku kokkaa keittiössä oranssissa valossa, jonka haluaisi aina olevan. Iho tanssii onnellisessa vaahdossa, keittiön verhot kirkuvat tuulessa ja ruoan tuoksussa.
Hänen liikkeistään tulee mieleen iso pikkuvauva, joka kävelee kuin lelu kädestä putoaisi.
Hänen liikkeistään tule mieleen hän ja presidentti. Johtajan vaativa päivällispuhe, ympärillä pysähtynyttä valppautta - valta on jotakin tärkeämpää merkityksellisyyttä.
Hänen liikkeistään tulee mieleen jotain särkyvää, haurasta kuin käsintehty liiaksi kuivunut paperi, josta lentää pienenpientä pölyä.
Sinun kättesi pöly, sinun hitaasti katoavan olemuksesi koskettavat rippeet omassatunnossani. Minä liikun takaviistoon vasemmalle en sittenkään kohti.
No comments:
Post a Comment