Valta mielletään
helposti välineeksi, jota käyttävät korkeissa asemissa olevat henkilöt. Niin
taiteessa, politiikassa kuin jokapäiväisessä elämässämme.
Tämä on kuitenkin väärä mielikuva.
Me kaikki käytämme valtaa. Meillä kaikilla on valtaa.
Valta ei rajoitu vain poliittisiin päätöksiin, eikä siihen kuka saa mitäkin
tässä maailmassa. Valtaa ovat ympärillämme olevat pienet asiat.
Meistä jokainen käyttää valtaa luoda muille ihmisille mielikuvia esimerkiksi
puolisoistaan, lapsistaan tai vanhemmistaan. Meidän vallassamme on millaisen
mielikuvan muut ihmiset saavat kertomustemme perusteella heille vieraasta
ihmisestä.
Taiteessa on helppo ajatella, että valta on heillä jotka päättävät kuka saa
avustuksia tai heillä, jotka tavalla tai toisella päättävät kuka menestyy ja
kuka ei.
Unohdamme herkästi, että suurin valta on kuitenkin taiteilijalla itsellään.
Taiteilijoina meillä on valta valita mistä asiasta me teemme taidetta, mitä
teemaa me päätämme käsitellä ja millä tavoin, minkä näkökulman me nostamme
yleisön eteen.
Taiteen kautta meillä on valta vaikuttaa tulevatko hiljaiset äänet kuulluksi,
valta korostaa kolikoiden toista puolta. Meillä on valta valita missä me
seisomme.
Tämä valta, samoin kuin valta kaikkialla muualla, on aina kyseenalaista.
Jokainen voi mielessään miettiä millä tavoin taiteilija voi käyttää tätä valtaa
hyväkseen.
Me luomme
mielikuvia, näkökulmia, nostamme esiin uusia tulokulmia. Se on taiteen
tarkoitus. Kuitenkin on myös olennaista muistaa, millaisen mielikuvan annamme
yleisölle, joka ei välttämättä ole tutustunut teemaan muutoin kuin meidän
esille tuoman kannan kautta.
Minä kuvaan paljon lapsiani. Kuvaan
heitä arjessa, ilon ja surun hetkinä. On minun vallassani tuonko julkisesti
esiin molempia kuvia vai painotanko vain toista puolta. Mutta samalla kannan
vastuun siitä, että jos näytän vain iloisia tai vain surullisia kuvia, luon
valheellista mielikuvaa lapsiarjesta. En
tarkoita etteikö joku saisi tuoda julkisesti esiin vain iloisia/surullisia
kuvia lapsistaan, elämästään, mutta peräänkuulutan vastuuta kokonaiskuvan
rehellisyydestä.
Olen kuvannut
myös paljon tanssia. Minulla olisi ollut valta tuoda esiin myös se puoli
tanssista, ne sekunnin sadasosat, missä tanssijan keho on epäedullisessa
asennossa, kasvot vääntyneenä irvistykseen, mutta olen tietoisesti valinnut
toisin ja halunnut ottaa ja julkaista kuvia jossa tanssijan keho ja kasvojen
ilme on edukseen, hallittu, kaunis ja esteettinen. Mutta osittain on ollut minun vallassani
luoda teoksesta puhdas ja kaunis dokumentaatio ihmisille jotka eivät teosta
livenä ole nähneet. Se on myös minun vastuuni.
Tällä hetkellä Suomessa on menossa vahva loanheiton aikakausi. Toisten ihmisten
loukkaaminen, syrjintä, rasismi ja henkinen ja fyysinen väkivalta ovat
arkipäivää. Sadat ihmiset käyttävät päivittäin omaa valtaansa loatakseen toisia
ihmisiä, luoden yhä synkempää ja raskaampaa ilmapiiriä ympärilleen, jossa
heidän on yhä helpompi käyttää kyseenalaista valtaansa.
Haluaisinkin peräänkuuluttaa taiteilijoita nousemaan esiin, ottamaan vastuu
omasta vallastaan ja käyttämään sitä kohti hyvää. Meillä, Teillä on valta
vaikuttaa siihen miten maailma ympärillämme muodostuu, kuinka kirkkaasti
aurinko paistaa ja kuinka lämpimästi me katsomme toisiamme silmiin keskellä
räntäsadetta.
Käytetään sitä.
Käytetään sitä oikein.
